Eilen oli aivan mielettömän onnistunut päivä kunnes tuli ilta, päiväruoaksi pieni kananfilee ja kasviksia, autokoulussa rasia sokerittomia läkeroleja ja paljon vettä. Kun kotiin, niin 30g monniviljahiutaleita (n:100kcal) ja vähän mustikoita. Sitten ilmaantui laihduttajan suurin vihollinen: sosiaaliset tilanteet, tällä kertaa piknikin muodossa jolle kutsuttiin. Noh, minähän menin sinne. Pyöräilin noin 20min lujaa. Ja siellä, nyt itkettää.

Pala kääretorttua, pahvimukillinen siideriä, 2 suklaakonvehtia, 5 palaa suklaata (PIENEN SUKLAAPATUKAN VERRAN, SENKIN LÄSKI!!!!!), tajuton määrä sipsejä. Se tunne kun unohti mikä on tärkeää, se itsekontrollin totaalinen puuttuminen kun hamuaa rasvaa ja hiilihydraatteja tihkuvia sipsejä suuhunsa TÄYSIN VAPAAEHTOISESTI. Ja se itseinhon määrä kun tajuaa mitä on mennyt tekemään. Sitten 20min pyöräily kotiin. Ja kotona, oman peilikuvan vihaamista ja vatsalihaksia parikymmentä. Ja koomisinta oli, että kun illalla sitä terveellistä iltapalaa vetelin, niin mulla oli hyvä olo eikä mikään kiljuva nälkä tai makeanhimo. Miten voi kaverit tietämättään raiskata mun onnistumisen näin täysin. Mutta tämä oli oma vika. Minä olin se joka sitä moskaa lappasi suuhuna, tajuttomia määriä vieläpä. Tpan itseäni henkisesti

vielä vähän lisää kun ostan sen vaa’an tänään. Mutta nyt _täytyy_ skarpata.

No aamiaisena meni keitetty kanamuna ja vajaa ruokalusikallinen tonnikalamajoneesiä (2/3 tonnikalaa, 1/3 majoneesia). Mitä noita kaloreita kattelin, ni varmaan jää johonkin alle sadan että jee 8) Tuokin on turhaa ruokaa, oikeesti. Koska tällä hetkellä mua lähinnä vaan oksettaa ajatus itsestä ja valkoisesta ihramassasta mun ihon alla.  Dodiin, sitten aamulenkille ja sitten paljon, paljon vatsoja…..